Aloittelijan mieli

 

Ulkopuolinen maailma puskee ruuduilta nyt niin voimakkaita ärsykkeitä, että koen velvollisuudekseni ihmisenä avata näkemyksiäni tapahtuvista asioista. Intentioni on tarjoilla tämä tajunnanvirta neutraaliin sävyyn, helposti sulateltavassa muodossa, siten että se mahdollistaa asian jakamisen mahdollisimman laajalti ihmisten tietoisuuteen riippumatta tiedon jakajien ja vastaanottajien ulkoisesta arvosta tai asemasta. Ihmiseltä ihmiselle. Jotta pystyisin tämän tekemään triggeröitymättä ulkopuolisesta informaation ja disinformaation syötteestä, valitsen nyt jättää lukematta päivän uutiset ja kirjoitan mitä tunnen ja koen oikeaksi ja todeksi.

 Hengitän muutaman kerran syvään ja tunnustelen hetken kehoni tuntemuksia ennen kuin lähden matkaan. Kehotan sinua tekemään saman. Näin voit olla aidosti läsnä ottamassa vastaan vailla ennakko-odotuksia ja tuomitsematta. Jokainen hetki on uusi ja tuore. Miltä tuntuu lattian tai maton lämmön ja materiaalin kosketus jalkapohjia vasten? Voitko tuntea kehon sisältä päin? Mitä ääniä kuulet? Mitä tuoksuja tunnet?

Viimeaikoina olen havainnut voimakasta triggeröitymistä sosiaalisessa mediassa. Jopa sellaisissa harvoissa ryhmissä joissa aina on toimittu hyvin rennossa ja  rakkaudellisessa hengessä, ihmiset ovat nyt toistuvasti virtuaalisesti tukkanuottasilla mitä pienimmistä ärsykkeistä. Tähän meitä tietoisesti yritetään ajaa. Hajota ja hallitse. Meitä jaetaan kahtia ja syyllistetään tekemistämme valinnoista, olivatpa ne sitten suuntaan tai toiseen. 

Ennen kuin jatketaan, esitän muutaman kysymyksen sinulle joka luet tätä;

Montako k*r*navirukseen todistettavasti sairastunutta ja selkeästi oireillutta henkilöä lähipiirissäsi on?

Entä sukulaistesi keskuudessa?

Entä maailmanlaajuisessa tuttavapiirissäsi ylipäänsä?

Entä virukseen kuolleita vailla muita vakavia perussairauksia?

Ajatellaanpa sitten samat kysymykset minkä tahansa vuosittaisen kausiflunssan tai vatsataudin suhteen. Mitkä ovat lukemat nyt? Sulattele tätä ajatusta hetkinen.

Näin 45 vuotta maailmanmenoa seuranneena suhteellisen sujuvalla järjenjuoksulla ja aika tasapainoisella kaikkiin äärilaitoihin kiihkottomasti suhtautuvalla elämänasenteella varustettuna ihmisenä, koen että tämän viruksen suhteen on ylireagoitu todella voimakkaasti. Hengittelen taas syvään, laskeudun kehooni ja kehotan teitä kysymään kanssani miksi? Mitä tai ketä tällainen ylireagointi palvelee? 

Toivon että kuitenkin pystymme tässä keinotekoisesti luodun syyllistämisen ja pelon ilmapiirissä maadoittamaan itsemme ja näkemään asiat kuorruttamatta niitä meille syötetyillä ajatuksilla. Että pystyisimme kohtaamaan toisemme ihmisinä, kunnioittavasti ja myötätuntoisesti, sen sijaan että näkisimme toisemme vain potentiaalisena uhkana omalle tai läheistemme terveydelle ja hengelle. Että uskaltaisimme hymyillä ja elää. Että uskaltaisimme ajatella ja muodostaa mielipiteemme itse. Pelkäämättä sitä että oman mielipiteemme ilmaiseminen ja oman totuutemme takana seisominen jättää meidät vaille jonkun hyväksyntää. Se että muiden hyväksynnän hakemisen sijaan suot itsellesi oman hyväksyntäsi ja rakkautesi voi vapauttaa ja voimauttaa sinut elämään itsesi näköistä elämää. 

Suosittelen lämpimästi!