Murehtimisesta vapautuminen

Miltä näyttäisi meitä ympäröivä maailma sisäisen rauhan tilasta tarkasteltuna? Jos kaikki minuutemme osaset, olemuspuolemme, ne vähemmän mairittelevat puoletkin meistä tulisivat rakkaudella ja myötätunnolla kohdatuiksi ja hyväksytyiksi. Ymmärtäisimme, miten niilläkin on tärkeä paikkansa siinä osasten kokonaisuudessa, josta muodostumme. Jos oivaltaisimme että suhteemme ulkopuoliseen maailmaan heijastelee suhdetta itseemme. Kertooko tarpeemme tuomita ja jakaa meille esitettävän näytelmän roolisuorituksia hyviin ja pahoihin siitä, kuinka itseasiassa tuomitsemme itsemme?

Jos jokainen meistä toimisi sisäisen rauhan tilasta käsin, tekisi se tästä orkestroidusta hyvä-paha illuusiosta mahdotonta. Miksi meillä on tarve velloa sellaisten asioiden energioissa, joille emme mitään mahda? Miksi meidän tulisi valita puolia konflikteissa jotka on masinoitu rikastuttamaan sotateollisuutta ja palvelemaan jotain vinksahtanutta agendaa. Onko jonkun nuoren miehen kuolema oikeutetumpi kuin toisen sillä perusteella, että hänet ”kunnian kentille” lähettänyt taho edustaa maailmankatsomusta jota emme allekirjoita? 

Paljonko me yksittäisinä ihmisinä olemme voineet olla vaikuttamassa päättäjiemme edesottamuksiin? Sama pätee varmasti kaikkien kansallisuuksien vaikutusmahdollisuuksiin. Jos meillä olisi mahdollisuus ja rohkeutta katsoa toisiamme syvälle silmiin ja oivaltaa että siinäkin on jonkun sydän syrjällään huolesta olevan äidin lapsi. Kanssaihminen jonka elämänpolku on johtanut tähän kohtaan, ehkä vain siksi että heräisimme unestamme.