Siirry pääsisältöön

Tekstit

Videot

Jo aika nuorena törmäsin ajatukseen, että valitsemme vanhempamme oppiaksemme heidän avullaan jonkun ”läksyn”. En muista mistä tuon ajatuksen olin poiminut, mutta jotenkin olin mieltänyt asian siten että läksyn opittua tulee saman tien lähtö tästä inkarnaatiosta. Siksi vastustin ajatusta kovin, koska koin että läksynsä opittuaan tulisi päästä nauttimaan työnsä hedelmistä. Pidin järjettömänä sitä, että vuosien pään seinään hakkaamisen jälkeen kuolo korjaa heti kun on viimein oppinut. Vuosien mittaan olen hieman lämmennyt ajatukselle. En siis siltä osin, että tärkeimmästä oivalluksesta seuraa välitön ”game over”, paitsi ehkä sitten joskus tämän koko inkarnaatiopelin suhteen. Koen että vanhempiemme kasvatustaitojen sijaan, meitä koulivat enemmänkin heidän haavansa, mekanisminsa ja tunnelukkonsa. Asiat joita vaille he ovat itse lapsina jääneet. Ehkä siinä kohtaa, kun opimme löytämään pyyteettömän rakkauden ja turvallisen aikuisen itsestämme, voimme olla armollisempia opettajiamme kohtaan.

Viimeisimmät blogitekstit

Rhythm divine

Jokainen hetki on ikuinen

Unelma

Toivon kipinä

Jokainen hetki on mahdollisuus valita