Perhonen pelon vankina
Kuinka paljon voi toisen ihmisen elämästä ottaa surua kantaakseen. Miten paljon sattuu ja turhauttaa se, että toinen on astunut samaan ansaan, jossa itse oman elinkautisesi pyristelit, ennen kuin uskalsit ottaa askeleet ulos vankilasi ovesta. Kuin perhonen, jota yrität saada kiinni pelastaaksesi ulos, hän lipeää joka kerta otteestasi, koska tutuksi käynyt vankila tuntuu pakenemista turvallisemmalta. Kauan omin voimin pystyssä kannateltu korttitalo on vaarassa romahtaa ja toisen puolesta kannettu häpeä voisi tulla valoon pudottamaan suomut läheisten silmiltä. Paljastaa totuuden, joka on ollut liikaa omin päin ynnäillä kohdattavaksi. Ettei ollakaan niitä, joita voi rinta rottingilla sukujuhlilla ominaan kehua. Vaan että on pimeää, kurjaa, kipeää ja julmaa. Eikä tässä tarvitse alistua kenenkään mieliksi olemaan pienenä. Näkymättömänä. Vääntää itseään tuhannelle mutkalle toisen oikkuihin taipuakseen, vaikkei se riitä. Mikään ei ikinä riitä. Toisen kärsimys nostaa omat arvet pintaan. Oman s
