Rakkaudesta

 

Yritän nyt kirjoittaa itsestäni ulos jotain merkityksellistä, jota oli mahdotonta tekstiviestiin tiivistää. Koska puoleeni toisinaan parisuhteen kriittisissä pisteissä käännytään, ja koen sellaisessa tilanteissa mahdottomaksi edes yrittää tarjoilla kokemuksellisen tietämykseni koko kattausta, ajattelin että kirjoitan tähän tärkeimpinä pitämäni seikat, josko voisin näin tehdä jonkun toisen sielun matkan täällä hieman kivuttomammaksi ja ehkäpä jopa miellyttävämmäksi kokea.

Katson, että minulla on yli kolmentoista vuoden hyvän, rakkaudellisen ja nähdäkseni edelleen varsin kukoistavan parisuhteen jälkeen riittävästi meriittejä puhua näistä asioista. Kokemusta parisuhdekoukeroiden kirjosta on kertynyt tähän mennessä kaikkiaan ehkä kolmenkymmenenneljän vuoden ajalta, joten voin sanoa puhuvani syvälliseen ymmärrykseen perustuen.

Tarve tähän kirjoitukseen lähti siitä, että halusin jotenkin avata sitä mitkä ovat nähdäkseni oikeat syyt pysyä parisuhteessa. Tähän sellainen disclaimer, että +30v kokemukseni, ei kuitenkaan kata koko ihmiselon kirjoa, ja lopulta jokainen tunnistaa ne syyt omaa sydäntään kuunnellen, mutta jos mitenkään voin prosessissa auttaa, niin nyt yritän.

Ehkä lähden liikkeelle siitä, että kehotan sinua, joka tätä luet, pohtimaan sitä mitkä ovat omalta puoleltasi perimmäiset syyt joiden vuoksi olette päätyneet yhteen. Kun omalla kohdallani tätä mietin, huomaan että pitkän tutustumisen jälkeen jossain kohtaa vain tuli hyvin selkeä sisäinen tieto siitä, että tämä on se ihminen, jonka kanssa minun kuuluu olla. Sitä edelsi tapahtuma, jossa pelkäsin henkensä puolesta, enkä osannut kuvitella maailmaani ilman häntä.

Onko absoluuttinen lohduton totuus, että rakastuminen kestää keskimäärin kaksi vuotta ja sen jälkeen vain totutellaan sietämään toisen läsnäoloa? Kohdallani se oli totta, ensimmäiset kaksikymmentäyksi vuotta näitä rakkauden eri aspekteja tässä inkarnaatiossa tutkiessa. Tällä tietoa sanoisin, että paskapuhetta! Sitä en osaa sanoa, selittyykö tämä pelkästään kaksoisliekkien jälleennäkemisellä, vai johtuuko se kolmetoista vuotta sitten saamastani oivalluksesta siitä, ettei elämäänsä tarvitse elää muiden mieliksi. Tai ehkä yksi asia johti toiseen. Ehkä tämän oivalluksen ja ymmärryksen jälkeen olin valmis tähän pyhään suhteeseen, tai ehkä tämä kohtaaminen valmisti minut tähän oivallukseen. Joka tapauksessa katson, että se että pystyt olemaan suhteessa täydellisesti teeskentelemätön oma itsesi, on avain onneen. Toki se edellyttää sitä, että tulet myös hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenäsi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kumppanisi alistuu heittopussiksi tai taipuu joka ikiseen oikkuusi.

Toimiva parisuhde edellyttää myös sitä, että kumpikin kunnioittaa myös omia rajojaan ja ilmaisee kumppanilleen, jos ja kun niitä koetellaan. Jotta tämä olisi mahdollista ihan kaikesta, kipeistä ja vaikeistakin asioista, pitää pystyä avoimesti puhumaan. Ja jotta tämä olisi mahdollista, tulee olla yhteinen sitoumus siihen, ettei tätä parisuhdetta mikään mahti maailmassa pysty järisyttämään. Ei mikään. Silloin voitte kokea olevanne turvassa ja ilmaista syvimmät tuntonne toisillenne, vailla pelkoa siitä, että mitä tästä mahdollisesti seuraa, jos tämän kerron.

Ja nyt palataan askel taaksepäin.  Edellytys ylläolevalle sitoumukselle on se, että teidän on hyvä olla siinä suhteessa. Tätä on nyt tosi vaikea selittää ihmiselle jolla ei ole siitä kokemusta, mutta lainaan tähän katkelman Zen Cafen Älä tee biisin lyriikoista, joihin jotenkin kiteytyy kokemus siitä, että jokin on parisuhteessa pielessä:

Älä tee minun kanssani mitään sellaista
Jonka voisit säästää siihen
Kun sinulla on mies, jonka todella tahdot
Älä tee minun kanssani mitään sellaista
Jonka voisit säästää siihen
Kun sinulla on mies, jota todella etsit

Jos sinulla on mies, jonka todella tahdot

Ja sinulla on mies, jota todella etsit

Sinulla on mies, joka nimesi muistaa aamulla

Jos sinulla on mies, jonka todella tahdot

Ja sinulla on mies, jota todella etsit

Sinulla on mies, joka tekisi aamuista lauhkeita

                                                    

Älä tee minun kanssani mitään sellaista
Jonka voisit säästää siihen
Kun sinulla on mies, jonka todella tahdot
Älä tee minun kanssani mitään sellaista
Jonka voisit säästää siihen
Kun sinulla on mies, jota todella etsit

Ja vaikka näiden ylläolevien lyriikoiden tunnelmasta saisit kiinni, ei se silti tarkoita, että nyt on aika laittaa lusikat jakoon, vaan se tarkoittaa sitä, että nyt on aika tehdä töitä sen eteen, että parisuhteessa olisi kummallakin hyvä olla.

Ja vielä askel tai aimo harppaus taaksepäin. Se että parisuhteessa on hyvä olla, edellyttänee myös sitä, että jotenkuten sietää olemistaan omissa nahoissaan ja se taas edellyttänee sitä, että kykenee osoittamaan jonkinlaista lempeyttä, myötätuntoa, armollisuutta ja jopa rakkautta itseään kohtaan. Huomatkaa että sekään ettei tämä edellytys juuri nyt täyttyisi ei tarkoita sitä, että nyt pitäisi erota. Se tarkoittaa vain sitä, että nyt on teidän aika kartoittaa, löytyykö teillä molemmilla voimavaroja ja erityisesti tahtotilaa tukea toisianne tässä itsensä rakastamisen oppimisen prosessissa. Ja huomatkaa myös se, että usein niitä voimavaroja on käytettävissä vain toisella teistä. Mutta jos tahtotila löytyy molemmilta, se riittää.

Voimavarojen kanssa voitte vuorotella toinen toistanne vuorotellen tukien. Ja tämä toistenne tukeminen ei ole kertaluonteinen pinnistys, vaan se että voitte tarvittaessa antautua toistenne kannettavaksi, on suhteenne kantava voima ja myös se, että osaatte lempeästi mutta jämäkästi ilmoittaa toisillenne, että on tullut aika lopettaa itsesäälissä rypeminen ja koota itsensä. Siis vastavuoroisuus tässäkin on kaiken ydin. Siis parisuhteen tai ei kai minkään ihmissuhteen kannatteleminen voi jäädä yhden ihmisen hartioille. Ehkä on siis hyvä aika ajoin kysyä itseltään miltä elämä maistuu tässä suhteessa ja erityisesti vastata rehellisesti itselleen. Optimitilanne lienee se, että tuotte esiin toistenne parhaat puolet ja valatte toisiinne uskoa siitä, että pystytte aivan mihin tahansa päätättekin ryhtyä. Jos saatte kiinni tällaisesta kokemuksesta, olette varmastikin oikeilla jäljillä.

Ja vielä tämä. Huomatkaa, että sekä itsensä rakastaminen, että aidosti hyvä parisuhde vaikuttavat olevan valitettavan harvinaisia ilmiöitä nykymaailmassa. Siksi ei kannata näiden puutteessa ryhtyä itseään ruoskimaan, vaan pikemminkin lähteä tekemään pieniä tekoja kohti sitä, että viihtyisi paremmin ensiksikin omissa nahoissaan ja ehkä sen myötä sitten parisuhteessaankin. Ja vaikka viihtyisittekin hyvin yhdessä, suottehan toisillenne välillä hengitystilaa ja aikaa jollekin aivan omalle tekemiselle.

Ja ehkä kaikista tärkeimpänä, jätän ajatuksen siemeneksi tämän lainauksen, kiteyttämään sitä, että kun tunteita nousee, niihin ei kuole, eivätkä ne edellytä välitöntä reaktiivisuutta automaattisten selviytymismekanismien toteuttamiseksi. Kun antaudut tuntemaan tunteet ja niiden energia pääsee virtaamaan luonnollisesti kehon läpi, ne tekevät parissa minuutissa tilaa uusien, usein miellyttävämpien, tunteiden tilaa tulla. Siis pysähdy, hengitä, tunne. Elämän ja parisuhteen kudelmaan kuuluu tunteiden koko kirjo, ylä- ja alamäkineen. Ne tekevät niistä elämisen ja kokemisen arvoisia, eikä ilman niitä mikään tunnu miltään. Jokainen päivä olisi vain tasaisen tylsä edellisen toisinto.

Ärsykkeen ja reaktion välissä on pieni tila.

Tässä tilassa sijaitsee valtamme valita oma reaktiomme.

Valitussa reaktiossa sijaitsee vapautemme ja mahdollisuus kasvuun.

 - Viktor Frankl