Varjo

Jo aika nuorena törmäsin ajatukseen, että valitsemme vanhempamme oppiaksemme heidän avullaan jonkun ”läksyn”. En muista mistä tuon ajatuksen olin poiminut, mutta jotenkin olin mieltänyt asian siten että läksyn opittua tulee saman tien lähtö tästä inkarnaatiosta. Siksi vastustin ajatusta kovin, koska koin että läksynsä opittuaan tulisi päästä nauttimaan työnsä hedelmistä. Pidin järjettömänä sitä, että vuosien pään seinään hakkaamisen jälkeen kuolo korjaa heti kun on viimein oppinut.

Vuosien mittaan olen hieman lämmennyt ajatukselle. En siis siltä osin, että tärkeimmästä oivalluksesta seuraa välitön ”game over”, paitsi ehkä sitten joskus tämän koko inkarnaatiopelin suhteen. Koen että vanhempiemme kasvatustaitojen sijaan, meitä koulivat enemmänkin heidän haavansa, mekanisminsa ja tunnelukkonsa. Asiat joita vaille he ovat itse lapsina jääneet. Ehkä siinä kohtaa, kun opimme löytämään pyyteettömän rakkauden ja turvallisen aikuisen itsestämme, voimme olla armollisempia opettajiamme kohtaan. Ymmärtää että he tekivät parhaansa niissä olosuhteissa ja niillä voimavaroilla mitä heillä oli käytettävissään. Osaamme myös lakata hakemasta tuttua turvattomuutta ja luoda turvalliset rajat joiden puitteissa harjoitamme kanssakäymistämme.

Kun lähden kuljettamaan ajatusketjua omaan lapseeni saakka, en voi kuin ihmetellä mitä hän mahtoi ajatella sielunsopimustaan tehdessään ja vanhempiaan valitessaan. Ajatteliko ehkä kunnianhimoisena kuitata koko karmallisen velan kerralla. (Onkohan karmaa oikeasti olemassa, vai onko käsite ehkä luotu pitämään henkiset ihmiset synnintunnossa.) Tai ehkä hän tuli myös opettaakseen minua päästämään irti kontrollista ja luottamaan siihen, että elämä kantaa.

Keillä kaikilla on sormensa pelissä tässä elämän suuressa käsikirjoituksessa? Ja onko meidän edes tarpeen sitä tietää? Entä jos vain nostaisimme kädet ylös ja nauttisimme kyydistä. Olisiko lopputulema kuitenkin sama, kuin jos ottaisimme elämästämme kokonaisvastuun sen käsikirjoittajana, ohjaajana, puvustajana, lavastajana ja pääosan esittäjänä?