Unelma

 

Tiedustelin äskettäin eräässä ryhmässä ihmisiltä yhtä unelmaa sellaisesta maailmasta jota he haluavat olla luomassa. Jäin miettimään vastausta omalla kohdallani. Jotenkin koen että kaikki lähtee siitä miten yksittäinen ihminen viihtyy omissa nahoissaan. En viittaa tällä nyt tyytyväisyyteen omasta kehosta tai sen ulkokuoresta vaan pikemminkin siihen että ihminen tuntee itsensä ja arvostaa ja rakastaa itseään. Hän ymmärtää, ettei hänen arvonsa ja rakastettavuutensa ole riippuvainen hänen suorituksistaan tai aikaansaannoksistaan, ei kerätystä maallisesta mammonasta tai meriiteistä, vaan hän on rakastettava, arvokas ja ainutlaatuinen ihan vain olemalla aidosti juuri sellainen oma itsensä kuin on. Keskustelin asiasta mieheni kanssa ja esille nousi mm. että vapaa energia olisi hyvänä lähtökohtana sille että ihmiset voisivat elää omavaraisesti sellaista elämää kuin haluaisivat ja toteuttaa itseään. Ilmainen energia ei kuitenkaan vielä toisi ihmisiä oman itsensä äärelle, mutta koen että nämä kuluneen puolentoista vuoden aikana kokemamme ja edelleen käynnissä olevat mullistukset pakottavat meistä jokaisen vuorollaan yhä uudelleen ja uudelleen pysähtymään itsemme äärelle ja kysymään itseltämme, kuka minä olen ilman näitä määritelmiä tai titteleitä joiden varaan olen identiteettini rakentanut koko elämäni ajan? Tämän kysymyksen esittäminen ja oman sisäisen viisauden kuunteleminen mahdollistaa ihmisen avautumisen elämän luontaisen virran kannateltavaksi, löytämään ne asiat joiden tekeminen tuottaa hänelle iloa ja merkityksellisyyden kokemuksia, ne ihmiset jotka ovat hänen heimoaan ja oikean paikkansa maailmassa. 

Olen itse elänyt elämääni 35-vuotiaaksi, ennen kuin oivalsin, ettei minun tarvitse elää elämääni muiden mieliksi. Älkää ymmärtäkö väärin, suhteellisen hyvä ja rikas elämä se oli siihenkin asti ja olin tästä tiedostamattomasta uskomuksestani autuaan tietämätön. Uskon että joku samantyyppinen uskomus on sisäänrakennettuna useimmilla meistä ja minusta se on valtavan surullista. Tuolloin tulin myös huomaamaan, että tästä uskomuksesta vapautuminen ja omaan voimaani nouseminen pahoitti lukuisien mielet ja moniin välit katkesivat kokonaan, eikä vähiten siitä syystä että heidän päällimmäinen huolensa oli minun, läheisteni tai heidän itsensä hyvinvoinnin sijaan se mitä muut tästä ajattelevat. 

Nämä mystiset muut määrittävät meistä valtaosan elämänpolkua aivan suhteettoman paljon. Tämä näkymätön määrittämätön täysin mielikuvituksemme tuottama ihmismassa kuiskuttaa korvaamme mielivaltaisia sääntöjään siitä miten meidän tulee olla ja elää. Todellisuudessa emme ole kanssaihmistemme silmissä läheskään niin kiinnostavia kuin luulemme olevamme, eivätkä he vaivaudu käyttämään valintojemme arvostelemiseen edes murto-osaa siitä ajasta mitä kuvittelemme. Enemmän heitä kiinnostaa mitä muut heistä ajattelevat. 

Siksipä, nyt kun elämme ajassa jossa joudumme sellaisten valintojen eteen jotka todella ratkaisevasti määrittävät elämämme, terveytemme ja hyvinvointimme suuntaa, muistathan tehdä valintasi itseäsi kunnioittaen ja pitäen mielessäsi sen että tämä on sinun elämäsi, ei kenenkään muun. Ei puolisosi, vanhempiesi, ystäviesi, työnantajasi tai yhteiskunnan elämä. Muistathan myös ettei sinulla ole oikeutta tehdä lapsiasi koskevia ratkaisuja näiden näkymättömien muiden hyväksyntää hakien. He eivät ole kantamassa valintojesi seurauksia.