Fenix

Huomaan takertuneeni useamman kuukauden takaisiin asioihin joille ei ole mitään tehtävissä. 

Vaikka omaan kattavan setin työkaluja tällaisista asioista eriytyäkseni, huomaan edelleen kysyväni miksi. En osaa päästää irti. 

Taannoin sain pienenä vinkkinä vastaani kuvan fenix-linnusta, varustettuna lainauksella ”Often it’s the deepest pain which empowers you to grow into your highest self. – Usein syvin kipu voimauttaa sinut kasvamaan korkeimmaksi itseksesi.” 

Tämä ajatus oivalluttaa minut näkemään että tapahtuneella oli tarkoituksensa. Että juuri näin kuului käydä. Ettei asioiden kulku olisi voinut olla muunlainen kuin se oli. Ja kaiken tämän tarkoitus oli kasvattaa tapahtumiin osallisia kutakin omaan suuntaansa. 

Itseäni näkemään se että tarvitsen vapauden tehdä asiat omalla tavallani, tulla näkyväksi omana itsenäni ja puhua oman totuuteni paketoimatta itseäni tai sanomaani miellyttävämpään, helpommin sulateltavaan muotoon. Herätellä myös itseäni kohtaamaan asioita ja ihmisiä avoimin mielin. Antaa mahdollisuus uusille näkökulmille. Olla lokeroimatta paitsi itseäni, myös muita valmiiksi. Oivaltaa että jokainen kohtaaminen on mahdollisuus oppia myös itsestäni.

Maailmankaikkeus viestii että jonkinlainen välitilinpäätös tulisi tehdä päästäkseen eteenpäin. Tunnen sen nahoissani itsekin. Tarpeen päästää irti menneistä. Keskeneräiset käsittelemättömät asiat kummittelemassa takaraivossa. Itseni kysymässä yhä uudestaan: ” Miksi?”  Miksi minä tarvitsin tämän kokemuksen? Entä kaikki muut joita asia kosketti? Palveleeko vastaus isommassa mittakaavassa korkeampaa hyvää?  Jos seuraukset pannaan vaakakuppiin, jääkö kokonaisuus plussan puolelle?

Siis miksi tarvitsin tämän kokemuksen?

Mihin tarvitsin häpeällisen, nöyryyttävän epäonnistumisen kokemuksen ”tähtihetkelläni”?

Tarvitsin sen kasvaakseni täyteen mittaani.

Tarvitsin sen päästääkseni irti minua rajoittavista tekijöistä.

Tarvitsin sen kiivetäkseni ulos muotistani.

Tarvitsin sen päästääkseni irti pelosta.

Tarvitsin sen täyttääkseni tehtäväni tässä ajassa. Tässä ajassa jossa täytyy uskaltaa puhua oma totuutensa ja seistä omin jaloin sanojensa takana.

Voin vihdoin päästää irti toiveesta että jokin asia olisi mennyt jollain tapaa toisin.

Kaikki on hyvin.