Aikamatka lapsuuteen

Lauantai 10.6.2017 


Olen yrittänyt tällä viikolla nostaa mieleni syövereistä asioita joista nautin lapsena. Ehkäpä tehdä joitain niistä. Mitä sieltä löytyi? Mistä nautin? Nautin vanhalla kiemuraisella maantiellä pyöräilystä maalaismaisemassa, peltoaukeiden keskellä, missä oli paljon taivasta ja näki niin kauas kuin jaksoi katsoa. Oli tilaa hengittää. Nautin auringosta ja lämpimästä kesätuulesta, aamukasteisesta nurmikosta, perhosista, koirasta nukkumassa jalkopäässä, metsätähdistä, käpylehmistä kaivonkannella. Lauloin iskelmiä nauriinvarteen ja kävin navetassa silittelemässä vasikoita. Nautin vapaudesta. 


Vapaus loppui kun luonnonlapsi pakotettiin yhteiskunnan raameihin. Herkkä lapsi ei saanut ääntänsä kuuluviin isossa ryhmässä, jossa marssittiin pituusjärjestyksessä tamburiinin tahtiin. Se tyytyi kuvittelemaan, että pakenee vaatekaapistaan Narniaan. Ja kun äiti sisusti huoneen uusiksi, portti mielikuvitusmaailmaan meni kiinni. Olin jumissa.
Keräsin taannoin erääseen ryhmävalmennukseen osallistumista varten valokuvia itsestäni lapsuudesta tähän päivään. Ensimmäinen kuva oli tuolta ajalta ennen kouluun menoa. Näytän siinä aidosti onnelliselta ja vapaalta, hiukset tuulessa hulmuten. Välissä olevissa kuvissa 19v ja 40v on jotain surumielisyyttä. Tyttö hymyn takana on häkissä. Viimeinen kuva on toukokuulta ja ilokseni huomaan, että kuvan naisessa näkyy häivähdys sisäisen lapsen virnistyksestä. Se on taas vapaa!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joko olet muistanut pelätä tänään?

Koronadystopia

Jokainen hetki on mahdollisuus valita