Katselin eilen tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa The Zookeeper's Wife, jossa salakuljetettiin juutalaisia sianruoan seassa turvapaikkaan entisen eläintarhan tiloihin perustetun sikalan varjolla. Näen tuon ajan tapahtumissa valitettavan paljon yhtymäkohtia tähän päivään.
Sain eilen myös eräässä tilaisuudessa seurata kuinka luontevasti keskusteltiin ihmisten erottelusta passilla ja myöhemmin muisteltiin isovanhempien sota-aikojen koettelemuksia, oivaltamatta sitä että olemme itse kokemassa sotaa juuri nyt.
Aamulla heräsin kesken unen, jossa olin juuri ryhtymässä leikkimieliseen uintikilpailuun. Tajusin että teen alitajuista surutyötä 12-vuotta jatkuneen harrastuksen päättymisestä. Harrastuksen jonka avulla olen pitänyt terveyttäni ja toimintakykyäni yllä.
Nyt saan vain lasin takaa seurata kun toiset pääsevät siitä nauttimaan. Jopa mahdollisuus avantouintiin on paikoin evätty.
Kuinka kävikään yhdessä yössä niin, vieläpä katkeransuloisesti itsenäisyyspäivän alla, että huomattavan suurelta kansanosalta kepeästi riisuttiin ihmisarvo.
Harrastusten eväämisestä seuraava askel näyttäisi olevan työn teon kieltäminen. Ihmisoikeudet joista nyt luovutaan, ovat pois meiltä jokaiselta, nykyisestä passistatuksesta riippumatta.
Mihin kaikkeen olet valmis alistumaan saadaksesi leiman passiisi?




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joko olet muistanut pelätä tänään?

Koronadystopia

Jokainen hetki on mahdollisuus valita