Martta vol 2

Sadonkorjuun aikaan Maailmanlopun Martta nostaa taas päätään. 

Martta taistelee riittämättömyyden tunnetta vastaan ja kuvittelee sen katoavan omenoita kuorien ja kaalta pilkkoen.

Hetkeksikään se ei uskalla pysähtyä. Siitä voisi seurata jotain arvaamatonta. Omien tunteiden kohtaamista. 

Kuinka vyöryisi yli sen oivalluksen tuska ettei kaikkia voi pelastaa, eikä ehdi edes yksi pieni ihminen auttaa määräänsä enempää.

Itseään pitäisi auttaa ensin. Antaa itselleen ennen kuin on annettavaa muille. Se vaan edellyttäisi sitä. Irtipäästämistä. 

Antautumista olemaan heikko. Sen hyväksymistä että tähän pisteeseen ovat kaikki elämäni valinnat minut johtaneet.

Sen ymmärtämistä että jokaisella kokemuksella tällä matkalla on ollut tarkoituksensa. 

Sitten voisi pyyhkiä kyyneleensä ja nousta taas omaan voimaansa. 

Vahvempana kuin koskaan.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joko olet muistanut pelätä tänään?

KANSAN 5 VALTTIA

Jokainen hetki on mahdollisuus valita